Ovet aukeavat

Jälleen yksi ilta laskeutui Sunset Valleyn ylle. Ihmiset istuskelivat seesteisinä terasseilla, käärivät villatakkeja ylleen syysillan viiletessä. Placido ei ollut seesteinen. Hän oli pyytänyt Sandin puistoon illalla. Tyttöraukka oli ihan innoissaan, kun Placido halusi taas tavata hänet ja yrittikin saman tien ripustautua Placidon kaulaan. Placido älähtäen kuitenkin torjui eleen ja sai Sandin hämilleen.

"Meidän pitää puhua." Placido sanoi vaikeana.
Sandi oli kaiken lisäksi ja etenkin hänen paras ja ainoa ystävänsä, eikä Placido mitenkään, kaikista maailman ihmisistä olisi halunnut loukata juuri Sandia.

Sandilla ei ilmeisesti ollut kovin montaa seurustelusuhdetta takanaan, sillä hän ei osannut tulkita Placidon koodikieltä. "Meillä on puhuttavaa" ei koskaan enteile mitään hyvää, se tietää ongelmia. Mutta Sandi ei sitä vielä ymmärtänyt, tai sitten hän vain onnistui näyttämään muutenkin niin kylmänrauhallisesta, vaikka todellisuudessa olisi ollut hädästä sekaisin.
"Meidän suhteemme ei voi jatkua." Placido kakaisi.

Nyt Sandikin ymmräsi. Ei hän aivan idiootti ollut. Tyttö pusersi sormensa nyrkkiin ja käänsi katseensa pois.
"Haluatko sinä erota?" hän soperteli ja Placido saattoi kuulla itkun kaihertavan hänen kurkussaan.
"Ei kyse ole siitä, että haluaisin. Minulla on vain sellainen...tilanne, että en voi seurustella kanssasi." Placido selitteli yrittäen kaunistella sanomisiaan.

Sandi astahti askeleen taaksepäin. Kyyneleet korventuivat kiukuksi.
"Vai että sinulla on tilanne ?" Sandi toisti katkeraan sävyyn.
"Minä selittäisin, mutten oikein voi. Etkä sinä todennäköisesti sittenkään edes ymmärtäisi." Placido puolustautui, mutta Sandi tukki korvansa pojan selityksiltä.
"Ei, Placido, en todellakaan ymmärrä."
"Emmekö me voisi silti olla ystäviä? Niin kuin ennenkin?" Placido kysyi epävarmana.

"Kehtaatkin. Vai että vielä ystäviä?!" Sandi toisteli taas. "Minä en halua nähdä sinua enää silmissäni. Oli väärin kuvitella, että sinä et ole niin kuin muut. Oli väärin luulla, että sinä olisit joskus ollut minun ystäväni. Pysy kaukana minusta, Placido Tourette!" Sandi kivahti.
Hänen äänensä hukkui tummaan iltataivaaseen. Niin kuin Sandikin kun hän sitten niskojaan nakellen harppasi pois paikalta ja jätti Placidon yksin sillalle seisomaan.

XXX

Sillä välin Tourettejen kotona oli juuri sellainen seesteinen tunnelma, joka kuppiloiden edustoillakin leijaili. Penelope ja Kate retkottivat Penelopen sängyllä. Kate oli saanut Penelopen suostuteltua syväpuhdistaviin, hyväntuoksuisiin, hoitaviin ja kaikkea muuta ihanaa kasvonaamioihin. Penelope ei kuitenkaan jaksanut kapinoida niitä vastaan vaikkei pahemmin kosmetiikasta välittänyt. Hänelle oli kuitenkin tärkeää olla Katen kanssa. Nyt kun Darlene ja Serena olivat häipyneet kuvioista, äidistä oli tullut Penelopelle yhä tärkeämpi ja läheisempi.

"Minulla olisi sinulle ehkä vähän asiaa." Kate aloitti yht´äkkiä vakavoituen.
"Kerro." Penelope sanoi rauhallisesti.
"Mitä mieltä olisit, jos minä ja isäsi päättäisimme mennä naimisiin?" Kate kysyi varovasti.

"Naimisiin!" Penelope toisti ääni nousten korkeammalle taajuudelle. "Sehän olisi upeaa."
Penelope oli aina miettinyt, miksi hänen vanhempansa eivät olleet naimisissa. Hänelle oli aina annettu vain kömpelöitä selityksiä heidän "väliaikaisesta erostaan" ja niin edelleen. Mutta nyt he ihan todella olivat menossa naimisiin.

"Sinäkö olet ihan ok sen asian kanssa?" Kate kysyi ensin hölmönä, mutta tajusi sitten kysymyksensä typeryyden. Miksi Penelope ei tahtoisi, että hänen äitinsä ja isänsä menisivät pitkän suhteensa jälkeen naimisiin. Eihän Penelope osannut ajatella, että Kate ottaisi jonkun toisen paikan.
Penelope tuijotteli tyhjyyteen. Hän saattoi tuntea miten innostus kupli hänen sisällään, kohta se poksaihtaisi hänestä ulos kuin pullon korkki. Ehkä hän saisi olla morsiusneito, vaikka siihen tosin täytyisi uhrautua pukeutumaan mekkoon, mutta silti. Hänen vanhempansa, naimisissa. Hänen perheensä tuntui kokonaiselta.
"Ajattelin kosia isääsi aika pian." Kate varmisti vielä, että tyttö ymmärtäisi, kun hän oli ihan hiljaa.

"Totta kai. Tämä on hienoa, äiti. Penelope sanoi ja kietoi kätensä hellästi Katen ympärille.
Kate nojasi päänsä Penelopen päätä vasten ja hymyili. Hän ei voinut olla ajattelematta miten hieno tytär hänellä oli.

XXX

Viileä syysaamu valkeni kuulaana. Puiden monenkirjavat lehdet kurkottelivat vasten hailakansinistä taivasta. Puisto oli tyhjillään, siellä missä yleensä ihmiset riekkuivat ja pitivät hauskaa, leijaili nyt vain varhaisen aamun sumua.

Oli siellä tosin vähän muutakin kuin sumua. Penelope ja Kate kiisivät sumuverhon lävitse. Siinä missä Penelope suostui Katen kasvonaamioihin ja muihin hömpötyksiin sai Penelope silloin tällöin Katesta lenkkiseuraa. Kate oli nyt myös varustautunut ja pysyikin useimmiten vain muutaman askeleen päässä Penelopesta. Vastaan puhaltava viima puhalsi nyt hymyn Penelopen huulille, mutta hän ei vielä aavistanut mitä tulevat päivät toisivat mukanaan.

XXX

klo 11.56

"Sisään."

Kivilattia tuntui jäiseltä paljaissa jalkapohjissa, kun nainen teki mitä käskettiin ja asteli sisään huoneeseen. Tehdasmainen valaistus särki silmiä ja korosti sitä kylmyyttä mikä huoneen kivilattiasta ja -seinistä väreili. Nainen kietoi käsivartensa paljaan vartalonsa suojaksi.

"Vaatteet viikattuina ja siistissä pinossa pöydälleni, kiitos." virkailija sanoi kylmällä ja värittömällä äänellä naputellen yhä tietokonettaan.

Nainen oli tottunut kylmiin äänensävyihin. Ei täällä kenellekään leperrelty kuin millekkin koiranpennulle. Hän läväytti vaatepinon pöydälle ja katsahti sitä vielä viimeisen kerran kaikista halveksivimmalla katseellaan. Noita rytkyjä hän ei enää päälleen vetäisi.

Virkailija nousi ylös tuoliltaan.
"No, johan se oli aikakin. Olet sinäkin täällä jo ehtinyt mädäntyä." hän totesi ivalliseen sävyyn.
Naisen olisi tehnyt mieli vastata tuohon yhtä terävästi, siitä että virkailija itse sai istua täällä eläkeikään saakka, mutta onnistui hillitsemään kielen kantansa. Ei hän kerjännyt verta nenästään.

Virkailija harppasi lukkokaapin luo, avasi sen ja tutkaili nimikylttejä. Lopulta hän poimi yhden vaatepinkan ja nakkasi sen huolettomasti lattialle.

"Pue päällesi ja ala mennä. Todella toivon, että sinua ei enää nähdä täällä." virkailija totesi taas kylmästi.

XXX

Siinäpä se! Mä olen nyt ronklannut kaikki grafiikka-asetukset läpi, mutta laatu ei parane - pahoittelut siitä. Tässä kuitenkin uusi osa! Lyhyenpuoleiseksi jäi, mutta halusin jättää osan tähän kohtaukseen ja sitä rataa.

Eli; mistä viimeisessä kohtauksessa oli kysymys? Tanssitaanko Toureteilla kohta häitä ihan urakalla; Placido ja Vita, Hank ja Kate? Kommenttia saa heittää! :)

//EDIT: Eli sain tuonne tuommoisen alkeellisen ratkaisun chatboxille, joten sinne saa tästä lähtien heitellä ilmoituksia uusista osista ja muuta höpinää. Varsinainen chat avautuu siis tuon "kieroudet" linkin takaa. ;)